Suomen alhaiseen syntyvyyteen on syynsä

Lasten vähäinen syntyvyys puhuttaa suomalaisia. Joku asiantuntija taho (en muista mikä) totesi tilastojen perusteella, että lasten syntyvyys suomessa on yhtä alhaisella, jopa alemmalla tasolla kuin Suomen nälkävuosina.

Tämän tosiasian tunnustavat muutkin asiasta perillä olevat tahot kaikkialla. Myös poliitikot ovat tämän tajunneet. Niinpä suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne patistelikin eduskunnassa suomalaisia tekemään lapsia. Tasavaltamme presidentti näytti esimerkkiä.

Toki suurin osa kansasta on tajunnut tämän jo paljon aikaisemmin.

Kun poliitikoilla lainsäätäjinä ja kansan keulakuvina on todella suuri vastuu, sekä vaikutus kansan mielipiteisiin ja käyttäytymiseen, patistelut lapsen hankkimiseen näyttää suoraan sanoen hurskastelulta. Nimenomaan heidän säätämänsä lait ohjaa ja määrää kansan käyttäytymisen. Eikä lasten syntyvyys tee tästä poikkeusta.

Nimenomaan eduskunnan säätämien lakien mahtikäskyllä, määrätietoisesti on lähdetty muuttamaan perinteistä, Jumalan luomaa ja ainoaa toimivaa perhemallia, joka perustuu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Lasten syntymiseen tarvitaan mies ja nainen, ei se muuten onnistu.

Poliitikot ja heihin uskova kansa: niin kauan kun kiellätte nämä faktat ja lainalaisuudet, ette ole tunnistavinanne miestä naisesta, poikaa tytöstä, puhutte ja käskette puhumaan sanktioiden uhalla sukupuolettomasta henkilöistä, miettikää, miten vakavasti otettavia te olette.

Yritätte lakeja säätämällä muuttaa perinteisen, ihmiskunnan alusta lähtien luodun ja toimivan perhemallin, minkä pohjalle meidän isämme on tämän hyvinvointi yhteiskunnan perustan laskeneet.

Ajatte ministeriöissä, ilmeisesti lapsiasiain valtuutetun hellimää ajatusta, että lapset pitäisi varjella 18-vuotiaaksi asti joutumasta kristillisen kasvatuksen kohteeksi. Kiellätte perustuslain vastaisesti päiväkodeissa ja kouluissa puhumasta hengellisiä asioita, rukoukset mukaan lukien. Korvaatte väkivalloin meihin jokaiseen suomalaiseenkin jo syntymässä istutetun Jumala kaipuun (kristinusko) muilla uskonnoilla, kuten joogalla, evoluutioteorialla ja muilla vastaavilla (uskontoja nekin ovat).

Halveksitte lasten omien vanhempien kykyä kasvattaa ja hoitaa lapsensa. Haluatte ohjata lapset mahdollisimman pieninä kodeistaan päiväkoteihin yhteiskunnan kasvatettavaksi. Sillä verukkeella, että molemmat vanhemmat pääsevät "työelämään" tekemään ns. "tuottavaa työtä" kansakunnan talouden kohottamiseksi.
Toisin sanoen uhrautumaan mammona nimisen epäjumalan alttarille, kasvattamaan entisestään pienenevän hyväosaisen ja muulla kuin työnteolla rikastuneen kansanosan paisuvaa pussia.

Teette tulonsiirtoja lapsiperheiltä ja muilta vähäosaisilta suurituloisten hyväksi. Tämän ovat jotkut poliitikot, laskevia kannatuslukujaan analysoidessaan televisio haastattelussa myöntäneetkin.

Näillä teidän toimenpiteillä on iso vaikutus kansan halukkuuteen hankkia lapsia. Kun liikkuu silmät ja korvat auki ihmisten keskellä, kuulee ihan yleisellä tasolla, vakaumuksesta riippumatta pohdintoja: en uskalla lapsia hankkia, sillä kauhistuttaa ajatella, millaisen yhteiskunnallisen helvetin keskelle lapset joutuisi. Nämä ei ole houreita, vaan kansan mielipiteitä.

Pakostakin tuntuu, että suurimpaan osaan poliitikkoja, heidän ohjailemia virkamiehiä ja isoon osaan suomen kansaa pätee nämä Jeesuksen sanat: ”kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.”

Yhteiskunnassamme kärsivät ihmiset eivät ole kristinuskon ja kristillisen kasvatuksen uhreja. Ne ovat ”uskonnottomuuden uhreja”.

Jos olisin tilanteessa, hankinko lapsia vai ei. Totta kai niitä hankkisin. Lapset ovat Herran lahja ja huolehtisin lasteni kristillisestä kasvatuksesta. En antaisi kenenkään pilata minulle kuuluvaa oikeutta. Siis kannustan hankkimaan lapsia!

Ps. Katson, että tähän julkiseen kannanottooni minulla perustuslain nojalla ja suomalaisena veronmaksajana on oikeus. Jos tämä oikeus minulta evättäisiin, katson, että minun perusoikeuksiani on loukattu ja olisi syyllistytty lainrikkomiseen.

Sijoita ihmisiin

(Jesaja 58:6-11) 6. Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet?
7. Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8. Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi.
9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: "Tässä olen." Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoittelun ja väärät puheet,
10. jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä.
11. Herra on alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy.

Tänä päivänä on ihmisillä paljon erilaisia probleemeja ja huolen aiheita. Niille, joilla on paljon omaisuutta, rahaa ja rikkauksia, päällimmäisenä huolen aiheena saattaa olla: miten löytää varma ja järkevä sijoituskohde tänä markkinoiden epävakaisuuden aikana? Miten saada mahdollisimman hyvä tuotto sijoitukselle tai edes pystyä säilyttämään entinen.

Esimerkiksi tässä Jesajan kirjan kohdassa Herramme tarjoaa meille jumalallista periaatettaan: jos noudatamme tätä, Hän pitää kansansa elossa (henkisesti ja fyysisesti) tulevina vaikeina aikoina.

Mikä tämä jumalallinen periaate on? Se on: opi sijoittamaan ihmisiin (lähimmäinen). Opi rakastamaan lähimmäistäsi, veljiä ja sisariasi.

Jeesus itse näytti esimerkin. Hänen ainoa maailmaan tulonsa syy oli ihmiset, meidän syntiemme sovittaminen ja synnin rangaistuksen (kuolema) kärsiminen puolestamme, että saisimme pelastuksen, rauhan ja vapauden ottamalla tämän kalliin lahjan vastaan. HÄN SIJOITTI IHMISEEN elämänsä.

Jeesus sanoo: "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa".

Olin eilen Keiteleellä helluntaiseurakunnassa alueellisessa vankilalähetys päivässä. Siellä kuunnellessani puheita, todistuksia, musiikkia ja rukoillessa koin jatkuvan Pyhän Hengen läsnäolon päälläni. Hän jatkuvasti ikään kuin muistutti: sijoita ihmisiin, sijoita ihmisiin....

Hiljaa sydämessäni itkin ja rukoilin: Herra, minä haluan sijoittaa, johdata sinä minua, anna voimasi, olen käytettävissä.

Saattaa hyvinkin olla, että tulevina vaikeina aikoina, taistelun kiihtyessä; pimeyden ja valon, valheen ja totuuden välillä, uskovat vielä etsivät turvaa toisistaan. Nyt vielä täällä Suomessa meillä kristityilläkin on helpot oltavat. Käytetään tämä aika hyväksemme, opettelemalla sijoittamaan ihmisiin.

Tämä kyllä yleensä vie meidät tilanteeseen, missä pitää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, joskus Hänen pilkkaansa kantaen. Mutta siinähän ne meidän "väkevät" rukouksemme, samoin kuin meidän "totuutemme" tulevat punnituksi.

Riisuuko vihollinen sinua aseista?

(1 Sam. 13:19-23) "Mutta ei yhtään seppää ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että hebrealaiset muutoin teettäisivät miekkoja tai keihäitä.

20. Ja koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo teroituttamaan vannastansa, kuokkaansa, kirvestänsä tai muuta teräkaluansa,

21. kun vannasten, kuokkien, tadikkojen tai kirvesten terät olivat tylsyneet, tahi kun häränpistimen tutkain oli oikaistava.

22. Niinpä ei taistelupäivänä ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa; ainoastaan Saulilla ja hänen pojallansa Joonatanilla oli.

23. Mutta filistealaisten vartiosto lähti Mikmaan solatielle.

Filistealaiset olivat ovelia, jotenkin he onnistuivat hävittämään kaikki sepät ja pajat Israelista. Israelilaisten oli pakko mennä viholliskansan seppien luokse teetättämään työkalunsa ja aseita he eivät tietenkään voineet itselleen valmistaa. Jumalan kansa sokeudessaan/tyhmyydessään ei huomannut vihollisen juonta ja tuli näin riippuvaiseksi vihollisestaan.

Rakkaan kotimaamme hengellisessä kentässä on laajasti nielty myös tämä paholaisen ovela juoni, joka saa laajasti Kristuksen seurakunnankin uskomaan, ettei yliluonnollisia, Jumalan antamia lahjoja (armolahjat) enää ole saatavissa, eikä ne toimi, eikä ole tarkoitettukaan toimimaan enää nykyajassa.
Tähän harhaoppiin ovat lähteneet mukaan monet hengelliset julistajat ja opettajatkin. Vaikka kaikki ei sanokaan sitä suoraan, niin heidän "Raamatun opetus" antaa niin ymmärtää. Monet heistä vielä esiintyvät "terveen opin" edustajinakin.

Tämä harhaoppi on vähentänyt/vähentää seurakunnan valtaa ja vahvistanut/vahvistaa vihollisen valtaa.

Miksi? Koska paholainen ei halua, että Jumalan valtakunta laajenee seurakunnan kautta. Siksi se riisuu kokoajan seurakuntaa aseistaan ja työkaluistaan. Se on tarpeeksi röyhkeä tulemaan vaikka keskelle seurakuntaa valehtelemaan, jakaen "viisaita/terveitä" neuvojaa.

Veljet ja sisaret, jotka tajuamme tämän, meillä on paljon tekemistä ja vielä on maata valtaamatta. Vihollinen vihaa ja pelkää karismaattisia uskovia, koska he ovat sille todellinen uhka ja juuri he riistävät saalista saatanalta.

Ps. Niille kristityille tiedoksi, jotka vihaavat karismaattisuutta: armolahja tulee Kreikan kielen sanasta karisma.

Näyttäkää minulle sellainen tosi uskova, joka ei olisi karismaatikko!

Terve kutsumus

Sattumalta tänä aamuna kahvipöydässä käteeni osui RV lehti (1. kesäkuuta 2017). Siinä oli pieni kirjoitus kahden Pohjois-Korealaisen uskovan sisaren vierailusta Suomessa. Nummelan helluntaiseurakunnassa puhuneet sisaremme kehoittivat meitä suomalaisia "elämään uskoamme todeksi." Vielä sanoivat, että pohjois-Koreassa he rukoilevat suomalaisten puolesta. Vielä he haastoivat meitä kehoitaen pitämään "Jumala pääasiana myös hyvinvoinnin keskellä".

Kun ajattelee, että Pohjois-Koreassa kristinuskon harjoittaminen on ankarasti kiellettyä. Siitä voi seurata vangitseminen, kidutus tai teloittaminen. Uskovaiset toimivat maan alla. On selvää, että siinä kutsukin joutuu puntariin ja tulee koetelluksi.

Minua kosketti syvästi ja koin, että tämä pitää jakaa tänne someenkin. Mieleeni nousi voimakkaasti myös seuraava raamatunpaikka.

(Hebr. 11:32-39) Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,

33. jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,

34. sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.

35. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;

36. toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;

37. heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -

38. he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.

39. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;

Kun me täällä Suomessa kerskaamme omasta kutsumuksestamme, vertailemme ja arvioimme toistemme kutsumuksia, niin on pakko esittää muutama vakava kysymys meille uskovaisille pohdittavaksi.

Miksi sitten meidän kristillisessä kentässä (seurakunnissa ja seurakuntien ulkopuolella) on niin paljon kutsumuksensa jättäneitä, loppuun palaneita, loukkaantuneita ja katkeroituneita jumalanpalvelijoita, jotka ovat jättäneet paikkansa liittyen maailman "laulukuoroon"?

Onko tuo kutsu ollut Jumalan kutsu vai oman lihan tuote?

Oletko lähtenyt saamaan mainetta, arvostusta tai jotain hengellistä glamooria?

Tai onko kutsusi ollutkin aito, mutta olet unohtanut kutsujasi ja päätynyt puskemaan omalla voimallasi, ja näin tullut ihmisistä, heidän suosiostaan tai epäsuosiostaan riippuvaiseksi?

Raamattu kertoo selkeästi, että terve ja aito kutsumus/usko (hetkittäisistä epäilyksistä huolimatta) kestää paineet, eikä häviä mihinkään?

Jumalan ihminen ei katkeroidu. Koettelemuksia on, mutta lopputulos ei ole katkeruus. Ei ole olemassa oikeutettua vihaa!

Siunausta kaikille kanssamatkaajille!

Edessä loistava tulevaisuus

Eilinen ei koskaan palaa, se on jäänyt ikuisesti taakse. Löytyykö mitään lääkettä tuskaani, joka kalvaa sieluani? Voiko mikään peittää menneisyyteni virheet ja synnit? Onko mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä?

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä iskeytyi mieleeni eräänä päivänä joskus kauan sitten.

Nämä ajatukset ja kysymykset lienee todellisuutta meille useimmille. Menneisyys, tehdyt synnit ja virheet syyttävät.

Selittääkö syyllisyydentunne ne lukuisat uudenvuoden lupaukset, joita vuoden vaihtuessa tehdään, jotka eivät sitten pidäkkään?

Yritämmekö erilaisten päihteiden ja huumaavien aineiden käytöllä tukahduttaa syyllisyyden aiheuttamaa tuskaa ja ahdistusta?

Jumalan tahto ei kuitenkaan ole, että me raahaamme syyllisyyttä läpi elämämme, kuollaksemme sitten katkerana ja elämästä kyllänsä saaneena.

Jumalalla on ratkaisu tähän ongelmaan. Annammeko mahdollisuuden Jumalalle elämässämme, se on jokaisen henkilökohtainen valinta.

Jumala kertoo ratkaisunsa Raamatussa, (Jesaja 55:7): ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luokse, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme luokse. Sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.”
 
(1 Joh. 1:9) taas sanotaan: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Jeesus uskollinen, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
 
(Joh. 14:27) kerrotaan: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

Itse koin tämän Raamatun sanan omakohtaisesti todeksi vuonna 1976, kun itsemurhan partaalle ajautuneena, syyllisyyttä kantavana ja pelkojen ahdistamana nuorukaisena ajauduin hengelliseen tilaisuuteen. Halusin tietää, onko näissä asioissa mitään järkeä?

Tuossa tilaisuudessa julistettu evankeliumi Jeesuksen rakkaudesta antoi vastauksia kysymyksiini. Sain kuulla: kuka Jeesus on? Mitä on sovitus ja mitä se merkitsee? Jeesus kantoi sinun syntiesi rangaistuksen, vain Hän voi ja tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi ja unohtaa, Hän antaa sinulle ihmisarvon, Hän rakastaa sinua, sinun ei tarvitse pelätä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin näin vapauttavaa sanomaa Jumalasta. Niinpä menin sielunhoitajan luokse purkamaan taakkojani. Lopuksi rukoilin niin sanotun syntisen rukouksen, jossa pyysin armoa ja vapautumista syyllisyydestä.

Muistan ikäni sen hetken, kun sielunhoitajani sanoi minulle sanat: Jeesuksen Kristuksen nimessä sinun syntisi ovat anteeksi annetut iloon, rauhaan ja vapauteen asti; uskotko sen? Minä sanoin, uskon? Silloin tajusin, että minun ei tarvitse tuhota elämääni.

Koko jumalakuvani muuttui. Siihen asti Jumala oli minulle joku sadomasokisti, joka nauttii ihmisten kiduttamisesta.

Ajattele, millainen mahdollisuus sinulla on? Saat yli ymmärryksen käyvän rauhan, tätähän me kaikki itseasiassa haluamme ja tavoittelemme.

Mutta miksi vain harvat sen löytävät?

Meidän ylpeytemme – jolla ei ole mitään tekemistä vahvan itsetunnon kanssa - on esteenä. Se Raamatun käyttämä kielikuva – ahdasportti - on ahdas vain ylpeille, Jumalan pelastussuunnitelman hylkääjille. Jumalan rauha avautuu vain nöyrille.

Kautta aikojen meitä ihmisiä on kiehtonut tulevaisuus, joka monelle aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, varsinkin, kun tiedotusvälineet välittää meille reaaliajassa kaikki maailman ongelmat, epäoikeudenmukaisuudet, julmuudet ja sodat. Monessa perheessä taas työttömyys, sairaudet ja niiden tuomat ongelmat luovat epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta.

Kannustan kuitenkin lukemaan maailman luetuinta kirjaa, Raamattua. Aloita vaikkapa Jeesuksen vuorisaarnasta: 

(Matt. 5-7 luvut). Siellä Jeesus sanoo näin: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään, riittää kullekin päivälle oma vaivansa: 
 

”Rakkauden Jumala tahtoo vapauttaa meidät pelosta ja syyllisyydestä.

Raamatussa Jumala sanoo: ”pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta.”
 
Maailman pahuutta, ahneutta, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta ei siis voi laittaa Jumalan piikkiin.

Lue vielä Jeremian kirjasta 29:11. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset, minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Ajattele: Jeesuksen omana sinulla on tulevaisuus ja toivo. Sinulla on siis edessäsi loistava tulevaisuus tämän kaiken hullunmyllyn, pahuuden ja sekasorron keskellä.

Missä kristityn vapaus tänään?

Pakko esittää tämä kysymys, tekisi mieleni oikein huutaa.

Tämän ajan yksi motto tai sitkeä päähän pinttymä (ihan miten vain) sielunhoidossa näyttää olevan: "prosessoi, prosessoi ja vielä kerran prosessoi, käsittele sielusi syvimmät asiasi kivun kautta ja taas kivun kautta. Toinen tällainen sitkeä käsitys näyttää olevan: "ongelmiisi (jotkut sanoo jopa) kaikkiin ongelmiisi löytyy vastaukset/syyt lapsuudestasi". Yksi sitkeä käsitys vielä: "ei normaali seurakunnassa käytettävä rippi vielä riitä, täytyy prosessoida ja etsiä juuret". Vapaasti ilmaistuna: kaivaa tunkiota.

Pakko purkaa minunkin sydäntäni, koska olen joskus itse väsyksiin asti prosessoinut ilman mainittavaa tulosta. Sitten nykyään tulee entistä enemmän sielunhoidossa vastaan epätoivoisia ihmisiä (eikä ole pelkästään minun kokemus), jotka prosessoi toista, kolmatta, jopa neljättä kertaa samaa, jo aikaisemmin prosessoitua asiaa/ongelmaa. Toki siinä välillä ovat todistaneet vapautuneensa, mutta kuitenkin......

Raamatussa on muuten muuan hurskas mies, hänen nimensä on Job. Jotenkin tuntuu, kuin Job olisi ollut samanlaisessa tilanteessa, epätoivoinen ja ahdistunut, jopa itsetuho viettiin asti. Hän toivoi tosissaan kuolemaansa! Hän ei kuitenkaan toteuttanut sitä, koska Jumala oli sanonut saatanalle: "Jobin henkeen sinä et koske."

Olen miettinyt hänen "lohduttavia" ystäviään. Missä he tekivät väärin? Olihan heidän sanoissaan sinänsä oikeaa asiaakin. Löydän paljon yhtäläisyyttä näiden tässä esille ottamieni asioiden kanssa. Ystävät itsepintaisesti koettivat/väittivät kivenkovaan, että syyt tähän Jobin kurjaan tilanteeseen löytyvät menneisyydessä tehdyistä synneistä, joita hän ei ole huomannut. Job todella prosessoi. Niinpä Job parka huutaa tuskissaan entistä ahdistuneempana ja kuormitettuna: "kurjia lohduttajia olette kaikki."

Kysymys ei kuitenkaan ollut Jobin synneistä, eikä hänen vanhempiensa synneistä. Jumalan tekojen piti vaan tulla tavalla tahi toisella julki. Job nöyrtyi, parani ja eheytyi vasta sitten, kun Jumala otti hänet isälliseen, määrätietoiseen, mutta rakkaudelliseen puhutteluun. Sitten Jobia siunattiinkin (menestyi) oikein kunnolla. Lopputulema oli, että Job sai rukoilla ystäviensä puolesta. Isä ei hyljännyt heitäkään, vaan näki, armahti ja paransi myös heidän rikkonaisuutensa.

En vastusta terapioita, ne ovat oikein ja terveesti käytettynä hyviä työkaluja, mutta niissäkin voidaan ja on mentykin harhaan. Aivan kuin ihminen etsisi epätoivoisesta elämästään edes jonkinlaisia rippeitä , joiden varaan voisi sitten jotakin rakentaa?

Esimerkki yhden Raamatun keskeisen jumalanmiehen elämästä. Kun Daavid lankesi vakavaan syntiin (aviorikos, valheet ja murha). Profeetta Naatan ei tullut neuvomaan kuningasta, miten voisi työstää syyllisyydentunteitaan ja lakata tuomitsemasta itseään. Selkeä ilmoitus oli: "olet pitänyt halpana Herrasi käskyn. Olet tehnyt teon, mikä on Jumalan silmissä paha. Olet tehnyt syntiä!!

Daavid murtui, menetti rohkeutensa/voimansa ja katui. Daavid sai ARMON ja elpyi. Toki hänen elämäänsä tuli sen jälkeen monenlaista hämminkiä, selaista, jolta Jumala olisi palvelijansa halunut säästää. Kuningas kuitenkin oppi näiden asioiden kanssa elämään.

Siis ansioton armo ja vapautuminen syyllisyydestä pelasti Daavidin. Niinpä Jumalakin todistaa, että Daavid kuoli Jumalan mielenmukaisena miehenä.

Minä en usko, että kukaan näistä Raamatun henkilöistä on otettu sinne turhaan. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. Sillä ihmiset kautta aikain (myös tänään) ovat pohjimmiltaan, tunne-elämältään ja luonteeltaan samanlaisia. Mitenkäs jumalankuvat voisi muuten ollakaan?

Ystävät, Jeesus Kristus vapauttaa teidät vieläkin syyllisyydestä, tuomiosta ja Jumalan oikeutetulta vihalta pyhän sovintoverensä armon kautta jumalanlasten vapauteen.

Hän vapauttaa sinut lainalaisuudesta, mutta huom. myös laittomuudesta. Iloitkaa, ylistäkää ja karkeloikaa.

Parannuksen teko tuo terveyden

(Room. 10:9-11) "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

Yksinkertainen sanoman ydin: meille annetaan pelastus, kun tuomme avoimesti syyllisyytemme ja syntimme Jeesuksen nimessä katumusalttarille.

(Matt. 9: 13) "Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Nämä on Jeesuksen selkeät sanat. Tämän lisäksi Hän vielä "väittää", ts. sanoo meille:
(Luuk. 5:31-32) "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."

Tämähän tarkoittaa sitä, että parannus tuo meille myös terveyden ja eheyttääkin vielä. Tämä kyllä mielestäni koskee yhtälailla fyysisesti murtuneita/sairaita, mieleltään sairaita ja myös hengellisesti pahoin voivia ihmisiä.

On minulla tästä henkilökohtainen kokemuskin. Vuonna 1976 parikymppisenä nuorukaisena olin päätymässä itsemurhaan, koska valtava syyllisyys painoi ja vääränlainen kuva irvistelevästä ja ihmisiä kiduttavasta Jumalasta pelotti.

Tartuin oljenkorteen, menin hengelliseen kokoukseen ja sielunhoitoon saarnaajan kanssa. Sain purkaa taakkani kokonaan Jumalalle, sielunhoitajani vain kuunteli. Tuo Jumalan mies rukoili julistaen nuo mullistavat ja mieleenpainuvat sanat: "Pauli, Jeesuksen Kristuksen nimessä sinun syntisi ovat anteeksi annettu iloon, rauhaan ja vapauteen asti." Silloin tiesin, että en tarvitse tehdä itsemurhaa. Syylisyys oli poissa.

Voisin sanoa, että vapautumisen lisäksi myös mielenterveyteni parani. Siinä oli minun terapia istuntoni.

Näitä vastaavanlaisia terapioita Jeesuksen kanssa on ollut matkallani paljonkin. Aina kun olen yrittänyt muulla tavalla prosessoida, etsiä yhtymäkohtia menneisyyteen, olen väistämättä joutunut syvemmin "suohon" = epätoivoon ja riittämättömyyden tunteeseen.

Aina on kuitenkin ratkaisu ollut Jumalan Paavalille lausumat sanat; "minun armossani on sinulle kyllin." Tämä on kyllä riittänyt minulle.

Seurakunta pappina kysynkin (myös itseltäni); avaako tänäpäivänä kaikki seurakunnat alttarinsa, että särkyneet ja sairaat ihmiset voi tulla esille, tehdä parannusta, saada sielunhoitoa, parantua? Vai onko kokouksemme ns. pieniä, siistejä, max.1.5 tuntia kestäviä tehokkaita paketteja, joka kuittautuu turvallisen kotimatkan toivotukseen?

Vai onko muodikkaat, lukuisat terapiaryhmät (en vastusta enkä torju niitäkään) seurakunnissa korvanneet osittain tai enevässä määrin korvaamassa nämä siunatut alttari- ja esirukoushetket? Jos tähän ollaan menossa, niin seurakunnistamme saattaa tulla Betesdan lammikon kaltaisia lasaretteja, jossa "rammat" lähteen (evankeliumi) vieressä saavat kitua odottamassa "lähteen kosketusta" ilman, että kukaan vaivautuu auttamaan tai edes kysymään.

Lohdutus! On kuitenkin Jeesus, joka sanoo sinulle kärsivä lähimmäinen: "nouse, ota vuoteesi ja käy", oli sairautesi laatu mikä tahansa.

Siunausta jokaiselle!


Taidan palata alkuun (menneisyyteen) ja lähteä taas kalastamaan.